Heidi Wirilander, tekstiilikonservaattori AMK, kirkkotekstiilien inventoija, Helsinki
Syvä rakkaus evankelisluterilaista kirkkoamme kohtaan on tuonut minut mukaan tähän kansanliikkeeseen. Jokainen ihminen on Jumalan silmissä kaunis ja rakastettu. Kristuksen rakkaus kutsuu seisomaan heikkojen ja kärsivien ihmisten rinnalla. Jumalan rakkaus loistaa puhtaimmillaan siellä, missä rauhan ja rakkauden teot konkretisoituvat – kun rakastavaiset löytävät toisensa, kun annamme anteeksi meitä vastaan rikkoneelle ja kun ojennamme auttavan kätemme inhimillisen hädän keskelle.
Kristittynä eläminen merkitsee minulle erilaisuuden hyväksymistä ja kunnioittamista. Se on yhteyden rakentamista toisiin ihmisiin – arvomaailmasta riippumatta. Kristus ei aseta rajoja ja esteitä Jumalan yhteyteen pääsemiselle, miksi siis kirkkokaan tekisi niin. Kristuksen kirkko on avoin kaikille – niin konservatiiveille kuin liberaaleille, niin tapakristityille kuin hengellisesti valveutuneille, niin toiveikkaille kuin toivonsa menettäneille.
Kristittynä eläminen ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Se on jatkuvaa liikettä elämän arjessa. Minua on vuosia puhutellut tämä Vanhan testamentin Jesajan kirjan kohta:
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.” (Jes. 58: 6-9)