Juhlapuhe 20-vuotisjuhlassa 25.10.2025
Liikkeen synty
Kuinka moni teistä oli mukana Tulkaa kaikki -liikkeen 10-vuotisjuhlassa Alppilan kirkolla syksyllä 2015? Kerroin silloin liikkeen synnystä. Muutama pointti nytkin.
2000-luvun alkuvuosina näytti ilmeiseltä, että kirkko tarvitsi kasvojensa kirkastamista ja entistä ystävällisempää ilmettä. Kirkko oli näyttäytynyt ja näyttäytyi kylmänä. Piispakunnassa oli kuohunut, ja yksi piispoista oli joutunut jopa eroamaan virastaan. Seksuaalivähemmistöjen tilanne kirkossa polki paikallaan, piispainkokouksen työryhmä oli toiminnassa, mutta siitä ei kuulunut juuri mitään. Kesän 2005 alussa Kirkkohallitus valmisteli lausuntoa hedelmöityshoidoista. Lopulta Kirkkohallitus antoi kirkon puolesta lausunnon, jossa hyväksyttiin ainoastaan avioparin omilla sukusoluilla tehdyt hedelmöityshoidot, ei siis luovutettujen sukusolujen käyttöä. Näin vanhoillinen lausunto oli ainakin minulle kylmä suihku, ja ymmärsin, että oli turha odottaa muiden toimivan. Oli toimittava itse. Otettava itse vastuuta. Oli alettava vaikuttaa kirkossa. Erityisesti vaalien kautta.
Meitä oli kesällä 2005 pieni ryhmä, joka alkoi kokoontua. Ryhmän jäsenistä Heikki Hiilamo taisi tähän aikaan vielä olla Kirkon diakoniatyön johtajana. Kanttori Mari Lamminen oli ollut kirkolliskokousedustajana. Petri Laaksonen oli paitsi säveltäjä myös kirkollinen luottamushenkilö. Kaisa Raittila oli kirkollisesti aktiivinen toimittaja. Minä olin tähän aikaan tutkijana yliopistolla ja samalla aktiivinen kirkollisissa uudistusryhmissä. Valmistelimme uuden liikkeen perustavaa kokousta, joka päätettiin pitää Meritullin seurakuntakodissa 24.10.2005. Sinne kutsuimme eri yhteyksistä tuntemiamme ja tietämiämme henkilöitä. Paikalle saapui 25 osallistujaa.
Kokouksessa päätettiin liikkeen perustamisesta. Ryhmä aktiiveja nimettiin toimintaryhmäksi, ja se alkoi valmistella liikkeen ohjelmaa ja toiminnan aloittamista. Ohjelmaa sorvattiin, toimintaperiaatteita ja kotisivuja mietittiin, julkisen toiminnan aloituspäiväksi päätettiin 15.3.2006. Julkinen toiminta aloitettiin vesperillä Helsingin tuomiokirkon kappelissa. Liikkeen todettiin toimivan pääasiassa netissä, jossa liikkeen ohjelman saattoi allekirjoittaa ja antaa sähköpostiosoitteensa. Toimintaryhmä alkoi vetää liikettä, erityisesti valmistautuen ensimmäisiin srk-vaaleihin syksyllä 2006.
Näin liike sai alkunsa.
Ohjelma
Ohjelma koottiin sellaiseksi, että se yhdistää erilaisia uudistusmielisiä, kunkin erityistavoitteet pyrittiin ottamaan huomioon ja saada näin voimat koottua.
Ajatuksena on se, että Kristuksen kirkko on kaikille avoin, mutta me kristityt olemme asettaneet esteitä evankeliumille, ja siitä on tehtävä parannus.
Kirkko voi muuttua, kun me muutumme. Meidän on otettava vastuuta kirkosta. Ohjelmassa toivotaan, että uudistusliike myös vahvistaa sitoutumistamme kirkkoon ja sen työhön.
On tehtävä sekä periaatteellisia että käytännöllisiä uudelleenarviointeja. Sillä tavalla tehdään tietä Kristukselle.
Sitten ohjelmassamme mainitaan eräitä melko konkreettisia tavoitteita, muun muassa kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon avoimuus, kasvaminen lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisöksi siten, että lopetetaan naispuolisten pappien ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjiminen. Sitten mainitaan aineellisen hyvämme jakaminen oman maamme ja maailman köyhien kanssa. Ja lopuksi todetaan, että eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.
Kirkon ovien avaamiseksi esitimme kirkolle eettis-teologisen uudistusohjelman. Tämä ei tarkoita sitä, että etiikka olisi mielestämme uskon keskus. Uskon keskus on Kristus, ja ohjelmallamme me halusimme tehdä tietä hänelle.
Mottomme oli ja on, että Kristuksen kirkko on kaikille.
Tavoitteemme ei siis ole niinkään rakentaa liikettä kuin kirkkoa, ja kutsua siihen ja sen hengelliseen osallisuuteen ihmisiä.
Saavutuksia
No, 20 vuotta on toimittu. Paljon ihmisiä on ollut mukana. Osa on ollut muutaman kuukauden ja vuoden, osa täydet 20 vuotta. Mari Lamminen ja Arja Majuri ovat tainneet olla toimintaryhmässä alusta alkaen ja ovat yhä. Paljolti pappisvaltaisessa kirkossa olen iloinen siitä, että suurin osa Tulkaa kaikki -liikkeen aktiiveista on aina ollut maallikkoja. Joidenkin teologien mielestä liikkeessämme onkin liian vähän teologiaa, mutta se on ihan tarkoituksellista.
Meillä on aina ollut kevyet rakenteet: valtakunnallinen toimintaryhmä ja alueellisia ryhmiä ja yhdyshenkilöitä. Viime vuosina rinnalle on perustettu tukiyhdistys hoitamaan joitain hallinnollisia ja taloudellisia tehtäviä, mutta vastuu varsinaisen toiminnan järjestämisestä on yhä toimintaryhmällä, joka kokoontuu noin kerran kuussa.
Toimintaa on ollut monenlaista: On käyty vaaleja: laskelmieni mukaan viidet seurakuntavaalit, viidet kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit, piispanvaaleja ja asessorinvaaleja ja tehty muitakin valintoja, joihin olemme vaikuttaneet.
Kirkolliset elimet ja päättäjät ovatkin muuttuneet ratkaisevasti, on valittu uudistusmielisiä ihmisiä kirkon kaikille tasoille. Uudistusmielisten ääntä on saatu kuuluviin. Valituilla on toki monenlaisia mielipiteitä, mutta meitä yhdistävät tietyt yhteiset tavoitteet.
Mitä luottamushenkilömme ja muut aktiivimme sitten ovat saaneet aikaan?
On kirjoitettu tekstejä, herätetty keskustelua. Edistetty kirkollisia päätöksiä: parisuhderukous, piispainkokouksen ohje (joka on linjassa monien kirkon tasa-arvopapereiden kanssa). Seurakunnissa on avattu tiloja. Papit ovat vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja. On kohdennettu lähetysmäärärahoja, jotta naispuolisten pappien ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä loppuisi. On tehty ympäristöpäätöksiä, jaettu omasta hyvästä, edistetty avoimuutta.
On myös käyty keskusteluja eri tavoin ajattelevien ryhmien kanssa. Sovinnon rakentaminen kirkossa on yksi tärkeimpiä tavoitteitamme. Se on vaikea tehtävä, mutta jos asia olisi helppo, se olisi jo hoidettu.
Seksuaalivähemmistöjen tilanteen parantaminen kirkossa on korostunut menneinä vuosina, asiasta on tullut laajempikin symboli kirkossa. Toiminta tälläkin alueella jatkuu. Jatkossa sukupuolivähemmistöjen tilanne vaatii lisää huomiota.
Haluan korostaa, että luottamushenkilömme kantavat vastuuta kirkosta myös pienissä rutiiniasioissa. Haluamme kantaa laaja-alaisesti vastuuta kirkostamme.
Olemme kiinnittäneet huomiota korjausta vaativiin asioihin kirkossa. Onko meillä sitten aihetta myös korjata itseämme? Onko meillä aihetta itsekritiikkiin?
On. Ei ole helppoa olla aina eettinen. Ei ole aina helppoa kuunnella toisia ja asettua esimerkiksi meitä konservatiivisempien kristittyjen asemaan. Myös meille maistuu valta. Liikettä yhdistävät yhteiset tavoitteet, mutta keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi on monenlaisia mielipiteitä ja painotuksia. Niin pitää ollakin. Joskus ne johtavat perheriitoihinkin. Nekin kuuluvat asiaan. On tärkeää, että liikkeen sisälläkin sallitaan ja kuunnellaan erilaisia näkemyksiä teistä kohti yhteisiä päämääriä.
Jatkossa?
No mitä jatkossa? Meille ominaista pitkäjänteistä toimintaa tarvitaan yhä. Kirkkoa ei kehitetä vain parin kuukauden tai vuodenkaan projekteilla. Ehkä olemme hiukan vastakulttuurisiakin tässä pitkäjänteisyydessä.
Akuutteja tehtäviämme on korjata epätasa-arvoa seurakunnissa: toisissa kaikki parit saavat vihkimisen, osassa on sukupuolirajoituksia. Sukupuolivähemmistöjen tilanne on yhä paljolti keskustelematta kirkossa. Naispuolisten pappien hyväksyntä ei ole edelleenkään itsestäänselvyys kaikkialla kirkossa.
Omasta hyvästä jakaminen ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Luomakunta huokaa tuskissaan, kuten apostoli sanoo.
Yhteisen kirkon rakentaminen, kirkon, joka voisi olla koti kaikille, kutsuu meitä. Sivuillamme on yhä Liity kirkkoon -painike.
Haluamme edelleen etsiä yhteyksiä kirkossa. Haluamme antaa tilaa erilaisille kristityille, mutta kenenkään ei ainakaan minun mielestäni pitäisi pyytää sellaista tilaa, josta muut on suljettu ulos.
Hyvä signaalejakin näkyy: nuorten jumalausko ja kasteet ovat lisääntyneet.
Vielä kerran: kirkollinen vaikuttaminen on maratonlaji. Meillä on ollut onni pitää mukana todella uskollisia toimijoita. Lisää voimia tarvitaan.
Kutsumuksemme on ja pysyy:
Kristuksen kirkko on kaikille.
Vesa Hirvonen piti tämän puheen Tulkaa kaikki -liikkeen 20-vuotisjuhlassa Paavalin kirkolla Helsingissä 25.10.2025.