Kirkon kolme vaihtoehtoa – vain yksi antaa seksuaalivähemmistöille oikeuden olla totta

Vihkiikö kirkko? – tilaisuudessa Kirkkopäivillä Kouvolassa pohdittiin, miten eduskunnan hyväksymä tasa-arvoinen avioliittolaki vaikuttaa kirkon toimintaan.

Panelistien puheenvuoroissa ja yleisön kommenteissa oli kaksi tärkeää teemaa: kirkon ihmiskäsitys ja kaikkia osapuolia kunnioittava vuoropuhelu. Olennaista on, hyväksymmekö seksuaalivähemmistöt sellaisina kuin Jumala on heidät luonut. Jos heidän suhteitaan ei haluta siunata, heitä ei silloin myöskään hyväksytä kokonaisina. Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisyyttä. On saivartelua sanoa hyväksyvänsä homoseksuaalit, muttei heidän parisuhteitaan. Kunnioittava vuoropuhelu taas määrittää sen, miten asiasta tulisi puhua.

Kysymys siunaamisesta ratkaistava

Panelisteina keskustelemassa olivat Turun piispa Kaarlo Kalliala, korkeakoulupastori Laura Mäntylä, rovasti Liisa Tuovinen, kirkolliskokousedustaja Aino Vesti ja teologian tohtori Antti Yli-opas. Yleisöä oli paikalla arviolta 100 henkeä. Tilaisuuden järjestivät Tulkaa kaikki- ja Yhteys –liikkeet.

Kaarlo Kalliala totesi kirkolla olevan kolme vaihtoehtoa: kirkko jatkaa vihkimistä, mutta vihkii vain heteropareja; kirkko luopuu vihkioikeudesta, tai kirkko vihkii kaikki parisuhteet. Myös avioliiton teologiasta väitellyt Antti Yli-opas totesi, että avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen ero on häviävän pieni. Kummassakin toteutuu rukous, siunaus ja Raamatun sana. Liisa Tuovinen kiteyttikin, että vaikka kirkko luopuisi vihkioikeudesta, kysymys siunaamisesta jää ratkaistavaksi.

Lasten etu ja arvokas ihminen

Ilahduttavaa tilaisuudessa oli, että keskustelu sujui hyvässä hengessä. Itse haluan nostaa hattua Aino Vestille, joka oli valmis puolustamaan kielteistä kantaansa panelistina. Sinänsä on kuitenkin vaikea hyväksyä hänen perustelujaan mm. lasten edulla. Mannerheimin lastensuojeluliitto ja muut alan asiantuntijat puolsivat vihkioikeutta lasten edun vuoksi kirkolliskokoukselle laadituissa selvityksissä.

Laura Mäntylä muistutti vihkimisen sallimisen tärkeästä viestistä: silloin jokainen seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta katsotaan kirkon taholta yhtä tärkeäksi ja arvokkaaksi. Jumalalle olemme kaikki yhtä tärkeitä ja rakkaita.

Välillä vaikuttaa unohtuneen, että puhumme elävistä ihmisistä, todettiin yleisöstä. Harva vastustaja tuntui olevan tietoinen sateenkaariperheiden arjen todellisuudesta, siitä kuinka samanlaista se on kuin heteroperheissä.

Yksimielisyys ei tavoitteena

Joissakin puheenvuoroissa pelättiin keskustelun seksuaalivähemmistöjen oikeuksista repivän ja hajottavan kirkon. Keskustelu ei kuitenkaan hajota, vaan se, miten keskustelua käydään. Meidän on päästävä eroon juupas-eipäs -väittelyistä ja loukkaavista puheenvuoroista. Niiden sijaan on hankittava ja jaettava tietoa seksuaalivähemmistöjen arkitodellisuudesta.

Vihkioikeutta puolustavien on kestettävä eriävät, mutta asialliset mielipiteet. Esimerkiksi Laura Mäntylä totesi hänelle riittävän, että vihkioikeus laajenee. Kaikkien ei tarvitse jakaa hänen näkemystään, ainoastaan sallia laajennus.

Itse toivon, että seksuaalisuus nähtäisiin hyvän Jumalan lahjana meille ihmisille. Ei pelottavana tai hävettävänä, vaan yhtenä, kauniina osana ihmisyyttä. Ja että oman seksuaalisuuden todeksi eläminen sallittaisiin kaikille.

Matleena Järviö

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *