Vuosisatojen kuluessa kirkkoa ovat ravistelleet monet muutokset. Ydin on kuitenkin pysynyt samana muutoksista huolimatta. Nyt kovaäänisten äärilaitojen riitely vie tilaa rakentavalta keskustelulta ja jarruttaa ajattoman sanoman elämistä ajassa. Kirkosta luodaan kuvaa pienten vähemmistöjen äänellä.
Miksi toisen erilainen tapa uskoa on niin vaikea hyväksyä? Usko on henkilökohtainen asia ja kokemus. Riitelyllä aiheutetaan vain vastakkainasettelua ja vaarannetaan kansankirkon asema.
Kirkossa tulee katon olla korkealla ja oven leveä, jotta kaikki voivat tulla avoimeen ja erilaisuutta kunnioittavaan kirkkoon omana itsenään ilman pelkoa, että uskoo väärin. Kirkko kuuluu kaikille ja sen on oltava jäsentensä näköinen yhteisö.
Hanna Kiljunen
Kokoomus ja sit.Espoon tuomiokirkkoseurakunta
Hei Hanna,
Olen samaa mieltä siitä, että tarvitaan rakentavaa keskustelua. Oleellista on ymmärtää, että se ei merkitse ristiriitojen maton alle lakaisemista ja keskustelijoiden hiljaiseksi hyssyttelyä.
Rakentava keskustelu edellyttää kuitenkin riittävän hyviä vuorovaikutustaitoja. Mietinkin, miten voisimme viheltää hetkeksi poikki tämän lähetysmäärärahojen ympärillä pyörivän kiistelyn, ja keskittyä seurakunnissa ja srk-yhtymissä vuorovaikutustaitojen parantamiseen.
Ajatus vuorovaikutustaitoihin keskittymisestä kirkon yhteyden edistämiseksi on syntynyt kuluneiden parin vuoden aikana ja vahvistunut nyt vaalikampanjan kuluessa.
Erityisesti tänään se on vahvasti mielessäni, sillä olen osallistunut Kotimaa24.fi -keskustelufoorumilla mielipiteiden vaihtoon uutisen “”Kirkolliskokous ei ole päättänyt velvoittavasti lähetysjärjestöjen tukemisesta” yhteydessä.
Tai lähinnä olen ollut siellä oikomassa virheellistä tietoa. Ongelma on kuitenkin se, että virheellistä tietoa sisältävät tekstit syntyvät ilmeisen nopeasti. Korjaavan kommentin kirjoittamiseen menee pari tuntia… Vaikka useampi henkilö yrittää pysyä tahdissa mukana, niin tehtävä alkaa tuntua toivottomalta. Alan olla valmis luovuttamaan. Antaa olla. Aurinko paistaa. Pitäkää tonttinne.
Samalla tiedostan kuitenkin erittäin hyvin, että se virheellinen tieto jää elämään ja vaikuttamaan…
Yst.terv. Marita Kiviranta / Tapiolan srk