Tulkaa kaikki -liike kysyi neljältä piispaehdokkaalta kahdeksan kysymystä piispan tehtävään liittyen. Ehdokkaiden vastaukset löytyvät alta ehdokkaittain. Kysymykset olivat seuraavat:
1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
2. Piispainkokous hahmotteli kuusi erilaista mallia, kuinka kirkko voisi toimia tasa-arvoisen vihkimisen edistämiseksi. Mikä malleista vastaa parhaiten omaa näkemystäsi? Mitä muita malleja pitäisit mahdollisena?
3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
4. Millainen on käsityksesi Turun arkkihiippakunnan seurakuntien hyvinvoinnista työyhteisöinä? Kuinka lisäisit työhyvinvointia hiippakunnan seurakunnissa ja edistäisit niiden hyvää työyhteyttä?
5. Miten piispana edistäisit seurakuntien ja piispan/tuomiokapitulin välistä yhteyttä?
6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
7. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
8. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
Jouni Lehikoinen
1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
“Kirkon pitää kehittää ja uudistaa viestintäänsä. Hiljaa olemisen kulttuurin pitää loppua ja kirkon pitää rohkeasti avata päätöksentekokultturiaan. Piispat voisivat esimerkiksi tulla enemmän mukaan keskustelemaan sosiaalisessa mediassa.”
2. Piispainkokous hahmotteli kuusi erilaista mallia, kuinka kirkko voisi toimia tasa-arvoisen vihkimisen edistämiseksi. Mikä malleista vastaa parhaiten omaa näkemystäsi? Mitä muita malleja pitäisit mahdollisena?
“Minusta kirkossa lähestytään aihetta väärästä näkökulmasta(=aviolittokysymys). Seksuaalivähemmistöille pitää löytyä paikka seurakunnissamme ja heidät pitää kohdata tasaveroisina seurakuntalaisina. Seurakunnassamme on järjestetty kohtaamisia aiheen tiimoilta. Olemme kuunnelleet ja keskustelleet seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kanssa ja heillä on seurakunnassamme oma vertaistukiryhmänsä. Itse olen kirkon nykyisen avioliittokäsityksen kannalla(=malli 2 [avioliitto on miehen ja naisen välinen eikä samaa sukupuolta olevia pareja voi vihkiä]). Tässä on toteutunut hyvä rinnakkaiselo -vastakkainasettelu on loistanut poissaolollaan.”
3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
“Seurakuntien omassa toiminnassa noudatetaan kirkon yhteisiä päätöksiä. Esimerkiksi oman seurakuntamme alueella toimii laaja Esikoisten(=esikoislestadiolaisten kirkollinen haara) joukko yhdellä seurakuntakodillamme, jossa he pitävät seurojaan. Heidän kanssaan yhteistyö on ollut erinomaisen hyvää ja kunnioitamme molemminpuolista vakaumusta virkakysymyksessä.”
4. Millainen on käsityksesi Turun arkkihiippakunnan seurakuntien hyvinvoinnista työyhteisöinä? Kuinka lisäisit työhyvinvointia hiippakunnan seurakunnissa ja edistäisit niiden hyvää työyhteyttä?
“Ongelmia on selkeästi olemassa. Ongelmia vähätellään ja niitä lakaistaan maton alle. Kirkkoherrojen rooli seurakuntien työhyvinvoinnissa on ratkaisevan tärkeä. Piispan pitää ottaa ensin tämä porukka haltuun. Koulutusta ja panostusta heihin, sitten yhteistyökuvioita seurakuntien välille, tyky-toiminnan kehittämistä ym.”
5. Miten piispana edistäisit seurakuntien ja piispan/tuomiokapitulin välistä yhteyttä?
“Piispan pitää näkyä myös kenttätyössä, eikä ainoastaan kapitulin seinien sisällä. Vierailujen ja jalkautumisen myötä seurakuntiin, niiden arkeen ja kipupisteisiin tutustumista, tämä ei siis piispantarkastusten muodossa vaan enemmin ns epävirallisten vierailujen myötä.”
6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
“Kirkon pitää rohkeasti ottaa kantaa . Sen pitää lähteä omasta arvopohjasta käsin. Vaikka kirkolle maallistunut yhteiskunta sysää rooliksi mm köyhyyden, ilmastomuutoksen jne niin kirkon pitää rohkeasti ottaa oma roolinsa yhteiskunnan omanatuntona ja arvokeskustelijana. Kirkon pitää uskaltaa olla kirkko, joka tuo rohkeasti yhteiskunnalliseen keskusteluun kristillisen arvomaailman ja puheen elävästä Jumalasta. Tietenkin kirkko todistaa uskostaan myös ennen kaikkea teoillaan asettumalla heikkojen, haavoittuneiden , syrjittyjen ja yksinäisten vierelläkulkijaksi.”
7. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
” Kohtaamalla, kuuntelemalla ja keskustelemalla. Olemme kaikki vajavaisia ihmisiä ja samalla viivalla siinä. Aitoa kohtaamista, ei puskista huutelua. Pitää keskittyä siihen, mikä yhdistää eikä siihen, mikä erottaa.”
8. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
“On hienoa huomata, että tulkaa kaikki-liike raivaa tietä ihmisille kirkkoon ja seurakuntayhteyteen. Ihmisten siihen asettamista esteistä on päästävä ja siinä liikkeellä on oma hyvä paikkansa. “
Kaisa Huhtala
1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
“Pöytäkirjojen ja asialistojen tulisi olla helposti saatavissa netissä. Päätöksistä sekä tarvittaessa valmistelusta tulee tiedottaa aktiivisesti. Alueen ihmisiä tulee kutsua keskusteluun heitä koskettavista asioista. Kuulemisen tulee olla todellista, ei muodollista.”
2. Piispainkokous hahmotteli kuusi erilaista mallia, kuinka kirkko voisi toimia tasa-arvoisen vihkimisen edistämiseksi. Mikä malleista vastaa parhaiten omaa näkemystäsi? Mitä muita malleja pitäisit mahdollisena?
“Olen kolmannen vaihtoehdon kannalla eli olen perinteisen avioliittokäsityksen kannattaja. Näen oikeana myös, että papeilla on mahdollisuus vihkiä kirkollisesti tasa-arvoisen avioliittolain mukaisesti.”
3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
“Ei pääkirkossa eikä päämessussa milloinkaan, sillä kirkossamme on yksi virka, joka ei ole sukupuoleen sidottu. Jumalanpalvelusyhteistyö perinteisen virkakäsityksen mukaisesti ajatteleville on kunnioittavaa tilan antamista marginaaliin jääneelle ryhmälle. Tämä on eri asia kuin naisviha, joka on tunnistettava eri yhteyksissä. Naisvihaan on aina puututtava selkeästi.”
4. Millainen on käsityksesi Turun arkkihiippakunnan seurakuntien hyvinvoinnista työyhteisöinä? Kuinka lisäisit työhyvinvointia hiippakunnan seurakunnissa ja edistäisit niiden hyvää työyhteyttä?
“Arkkihiippakunnan seurakuntien työyhteisöistä suurempi osa voi hyvin, osassa on raskaita ongelmia. Työhyvinvointi alkaa asioiden tunnustamisesta; tuomiokapitulin ja piispan on kuultava tosiasiat ja kaikkien ääni työyhteisössä. On oltava mahdollisuus puhua ilman pelkoa. Piispan on otettava vakavasti, eikä kieltää, sekä etsiä tarvittaessa ulkopuolista apua. Hyvä työyhteys nousee kohtaamisesta ja hyväksynnästä.”
5. Miten piispana edistäisit seurakuntien ja piispan/tuomiokapitulin välistä yhteyttä?
“On mahdollista luoda tapoja, joissa viestin perille saaminen on nykyistä helpompaa. Kohtaaminen voi tapahtua niin tavaten piispan-päivinä eri paikkakunnilla kuin verkossa. Nykyiset sovellukset mahdollistavat nopean ja helpon kohtaamisen. Vaikkapa kuukausikuulumiset rovastikunnittain Teams-yhteydellä tai oma WhatsApp-numero kysymyksille.”
6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
“Ottaa kantaa rohkeasti ja pelkäämättä, miten kannanotot vaikuttavat yhteiskunnalliseen asemaan. Olla mukana sekä kolmannen sektorin että viranomaisten keskustelussa. Omalla asiantuntemuksella, joka nousee arjen tuntemisesta.”
7. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
“Keskustelulla. Eri näkemysten selkeällä sanoittamisella. Erilaisen raamatuntulkinnan avaamisella. Säännöllisillä ja rakenteellisesti selkeillä keskusteluilla, joissa jokainen uskaltaa sanoa näkemyksensä. Eri suuntiin kohdistuvan vihapuheen ja maalittamisen tunnistamisella. Perustelemalla, jolloin ymmärrys lisääntyy.”
8. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
“Vaaliohjelmanne kohta ’Vihapuheesta kuuntelemiseen ja hyvänpuhumiseen’ ihastuttaa minua erityisesti. Toimitaan yhdessä tämän viisaan tavoitteen puolesta arkisessa olemisessamme.”
Heikki Arikka
1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
“Voisi olla hyvä ainakin keskustella siitä, että tulisiko kirkon eri tehtävien olla määräaikaisia. Näin saataisiin liikkuvuutta ja vaikuttamisen mahdollisuus useammille. Tätä voisi pohtia ja käydä aiheesta keskustelua. Lisäksi haluaisin nostaa keskusteluun samaan lähisukuun, perheeseen tai parisuhteeseen liittyvät jääviyskysymykset kirkon päätöksentekoon liittyen. Mielestäni ei ole hyvää, avointa ja läpinäkyvää hallintoa, jos samassa osoitteessa asuvat ihmiset toimivat samoissa hallintoelimissä, esimerkiksi kapitulin ja hiippakunnan eri hallinnollisissa tehtävissä tai kirkolliskokouksessa. Ei ole kirkon hallinnon edun mukaista, jos valta ja/tai päätöksenteko sekä asioiden valmistelu keskittyy jollekin lähipiirille. Riskinä on nepotismin vaara ja että asioita valmistellaan ja päätetään ohi sovitun järjestelmän, kuulematta muita. “
2. Piispainkokous hahmotteli kuusi erilaista mallia, kuinka kirkko voisi toimia tasa-arvoisen vihkimisen edistämiseksi. Mikä malleista vastaa parhaiten omaa näkemystäsi? Mitä muita malleja pitäisit mahdollisena?
“Olen tässä aika pitkälti arkkipiispan linjoilla. Kirkon avioliittokysymys jakaa kristittyjä ja ajattelen, että malli nro 3 [avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta papit voivat myös vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja] olisi realistisin malli tässä todellisuudessa ja ajassa.”
3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
“Seurakunnat ovat itsenäisiä toimijoita ja toteuttavat messuelämää parhaaksi katsomallaan tavalla. Erilaisuuden kunnioitus on tärkeää ja mielestäni kirkkoon pitää mahtua erilaisia jumalanpalvelusyhteisöjä. Toivoisin kuitenkin, että yhdessä sovittuja pelisääntöjä noudatetaan. Papiston virkakysymykset ovat ratkaistu 80-luvulla.”
4. Millainen on käsityksesi Turun arkkihiippakunnan seurakuntien hyvinvoinnista työyhteisöinä? Kuinka lisäisit työhyvinvointia hiippakunnan seurakunnissa ja edistäisit niiden hyvää työyhteyttä?
“Arkkihiippakunnan seurakuntien työyhteisöt ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Piispana tulisin olemaan vahvasti ja paljon läsnä seurakunnissa työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja erityisesti kirkkoherroja varten. Minulla on pitkä kokemus työelämästä ylipäätään, vahva kokemus johtajana toimimisesta eri työtehtävissä sekä useiden vuosien kokemus seurakuntavaltuuston puheenjohtajan tehtävästä. Se antaa perspektiiviä ja syvää ymmärrystä siitä, mitä seurakunta-arki on. Uskon, että kun on itse toiminut näissä tehtävissä, pystyy paremmin myös ymmärtämään ja tukemaan seurakuntia esimerkiksi hyvinvointi-asioissa. Kuuntelisin ja auttaisin työyhteisön johtamiseen liittyvissä kysymyksissä ja tekisin piispan työhön liittyvät tehtävät toimeen tarttuen. Piispan tehtävänä on myös huolehtia, että kapitulissa on riittävä osaaminen ja ammattitaito työyhteisöjen tukemiseen.”
5. Miten piispana edistäisit seurakuntien ja piispan/tuomiokapitulin välistä yhteyttä?
“Piispana tulisin olemaan vahvasti ja paljon läsnä seurakunnissa työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja erityisesti kirkkoherroja varten, eri puolilla hiippakuntaa. Vahvempi läsnäolo seurakunnissa on yksi työnäyistäni piispan tehtävään liittyen. Lisäksi käyttäisin aikaa eri alueiden seurakuntalaisten ja ihmisten kohtaamiseen heidän työssään ja arjessaan.”
6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
“Kirkon, eli kristittyjen, ihan jokaisen, olisi omalta paikaltaan ja ihan arkisessa elämässä hyvä toimia siten, ettei eriarvoisuus tai polarisaatio lisääntyisi. Tämä lähtee jokaisesta ihmisestä itsestään: kuinka kohtelen tai puhun toisista ihmisistä ja mitä itse voisin tehdä tämän yhteiskunnan ja ympäristöni hyväksi. Arvostan ihmisten aktiivisuutta elämässä, työssä, eri tehtävissä ja arjessa. Olen itse ollut elämässäni aktiivinen ja toiminut yhdistyksissä, järjestöissä, politiikassa ja luottamushenkilönä. Minulla on laajat yhteiskunnalliset verkostot ja paljon kokemusta vaikuttamistyöstä. Pyrkisin omalta osaltani vaikuttamaan eri verkostoissa ja mediassa. Tuomiokapituli voisi myös vahvemmin kutsua erilaisia ihmisiä keskustelemaan tärkeistä asioista ja sitä kautta syventää ymmärrystämme toisista ihmisistä ja heidän arjestaan ja lisätä luottamusta ihmisten välillä. Kirkko organisaationa voisi vahvemmin toimia mahdollistajana hyville ja kunnioittaville yhteiskunnallisille keskusteluille ja kohtaamisille, jossa monenlaiset ihmiset tulisivat kuulluksi ja nähdyksi. Tällaista jo tehdäänkin ja se on mielestäni tärkeää työtä tässä ajassa.”
7. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
“Sovinnon rakentamisesta en osaa sanoa muiden puolesta, eikä sovintoa voi nähdäkseni useinkaan tehdä ulkopuolelta päättäen, osapuolten täytyy sitä haluta. Mutta ymmärryksen lisäämistä toisistamme, dialogia ja erilaisuuden sietokykyä kyllä tarvitsemme. Elämme yhteiskunnassa, myös kirkossa, hyvinkin moninaista ja moniäänistä aikaa ja todellisuutta. Moniäänisyys tuskin tulee vähenemään tulevaisuudessa. Moniäänisyys tuo mukanaan laajan eriäänisyyden. Kyse on toleranssista kestää erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia. Tässä me voimme varmaan jokainen kilvoitella erilaisuuden sietämisen kanssa. Ajatus yksimielisyydestä joissakin asioissa lienee mahdottomuus. Tarvitsemme kykyä ja hyvää tahtoa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa tässä moniäänisessä maailmassa. Olisin itse piispana vahvistamassa ja mahdollistamassa erilaisten ihmisten välistä vuoropuhelua ja sitä kautta ymmärryksen syventämistä erilaisista elämän todellisuuksista. Erilaisuuden ymmärrys ja kunnioittava vuoropuhelu on avuksi myös silloin, kun piispa tukee seurakuntia niiden työssä.”
8. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
“Kiitos, että annatte omaa aikaanne kirkon rakentamiseen. Arvostan ihmisiä, jotka lähtevät vaikkapa kirkon eri tehtäviin vaikuttamaan esimerkiksi vapaaehtoisena, luottamushenkilönä tai työntekijänä. Eri ryhmittymät ja liikkeet voivat olla joistain asioista hyvinkin eri mieltä, mutta on tärkeää, että kirkollinen demokratia toimii ja moniäänisyys kanavoituu myös hallinnollisten rakenteiden kautta. Vaikuttamisen mahdollisuus on monelle ihmiselle tärkeä asia ja te olette yksi liike, joka tällaisen vaikuttamisen mahdollisuuden ihmisille tarjoaa.”
Mari Leppänen
1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
“Päätöksenteon avoimuus on totuutta tavoittelevan kirkon kumppani. Arkisessa työssäni olen pyrkinyt vaikuttamaan hallinnon avoimuuteen niin paikallisseurakunnan päätöksenteossa ja siitä viestiessä kuin vaikkapa nyt tuomiokapitulin viestinnässä. Olen nostanut esimerkiksi esille sen, että tuomiokapitulin istunnon pöytäkirjojen tulisi olla verkossa samaan tapaan kuin seurakuntien, seurakuntayhtymien tai kirkkohallituksen päätöspöytäkirjojen.
Jatkaisin osaltani avoimen hallintokulttuurin edistämistä niin tuomiokapitulissa, kirkkohallituksessa, piispainkokouksessa kuin kirkolliskokouksessa. Avointa viestintää päätöksenteosta toteuttaisin edelleen tiedottamalla ennakoiden, asettumalla vuoropuheluun niin mediassa kuin somekanavissa sekä vahvistamalla hallinnon viestinnän rakenteita esimerkiksi verkkosivuilla, somekanavissa ja uutiskirjeessä. Suuremmissa muutoksissa panostaisin ennakoivaan viestintään jo valmisteluvaiheessa. Se mahdollistaa kriittisen arvioinnin ja myös päätöksiin sitoutumisen. Myös tuore saavutettavuuslaki haastaa kirkon hallinnon viestinnän muodon ja kielen.
Tämän päivän viestintäympäristö edellyttää nopeutta, oikea-aikaisuutta sekä läpinäkyvyyttä. Viestintämaailman nopeuden varjopuoleksi on muodostunut virheellisen tiedon leviäminen, viranomaisen maalittaminen tai yksilön haavoittaminen.
Kirkon nykyiset rakenteet on luotu maailmassa, jossa yhdeksän kymmenestä suomalaisesta kuului kirkkoon. Kirkon hallintoa ja vaalijärjestelmää tulee yksinkertaistaa. Avoin vuorovaikutus ja kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa luovat hyvinvointia ja lisäävät luottamusta.
Virantäytöissä kirkkoa sitoo julkisuusperiaate ja avoimuus. Näin varmistetaan tasapuolinen mahdollisuus osallistua viranhakuun, virantäyttöjen julkinen arviointi sekä keskustelu siitä, että hakijoita kohdellaan virantäytöissä tasapuolisesti.”
2. Piispainkokous hahmotteli kuusi erilaista mallia, kuinka kirkko voisi toimia tasa-arvoisen vihkimisen edistämiseksi. Mikä malleista vastaa parhaiten omaa näkemystäsi? Mitä muita malleja pitäisit mahdollisena?
“KHO:n päätös ohjaa kirkon kantamaan itse vastuuta. Jotta pääsemme kirkossa vastakkainasettelusta eteenpäin, meidän on kysyttävä oman kantamme lisäksi sitä, mikä yhdessä on mahdollista. On hyväksyttävä, että kristittyjen käsitykset avioliitosta ja sen teologiasta poikkeavat tällä hetkellä toisistaan. Kirkon perusta kestää myös tämän keskustelun. Keskustelua seksuaalivähemmistöjen oikeuksista pitää käydä toisia loukkaamatta. Jokainen meistä voi omalta osaltaan pyrkiä sovintoon. Tie on ollut kirkossa pitkä ja jatkuu yhä, mutta jos vain haluamme, löydämme yhdessä ratkaisun.
Sellainen kehitys, jossa hiippakuntien eriytyvät käytännöt asettavat seurakuntalaiset eriarvoiseen asemaan on kestämätöntä. Samoin ongelmallista on, jos pappeja kohdellaan eri tavoin sen mukaisesti, mihin hiippakuntaan he kuuluvat.
Toivoisin, että kaikki avioparit voitaisiin siunata tai vihkiä avioliittoon kirkossa, kun he sitä pyytävät. Piispainkokouksen hahmottelemista malleista omaa ajatteluani vastaa parhaiten malli viisi, mutta haluan etsiä yhteistä ratkaisua, joka voi hyvin olla myös malli kolme tai neljä.”
3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
” Seurakunnan järjestämässä toiminnassa tulee sitoutua ratkaisuihin, jotka ovat kirkon virkateologian mukaisia. Seurakunnan järjestämä jumalanpalveluselämä, joka rajaa naispuoliset papit ulkopuolelle, herättää kysymään, onko silloin sitouduttu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käsitykseen pappisvirasta, joka ei ole sidottu sukupuoleen.
Toki toivon, että herätysliikkeillä, jotka eivät hyväksy naisten pappeutta, on mahdollista kokoontua myös ehtoolliselle. Ongelmia syntyy sen sijaan silloin, jos seurakunnan järjestämässä toiminnassa ja työyhteisössä työtehtäviä rajataan ja järjestellään sukupuolen perusteella.
Luterilaisen ymmärryksen mukaan sakramentin pätevyys ei ole sidottu toimittajaan ja häneen ominaisuuksiinsa. Sen vuoksi meidän tulisi yhdessä kirkkona rohkaista kaikkia yhteiseen ehtoollispöytään.
Haluankin työskennellä sen eteen, että koko kirkossa Pyhän Hengen yhdistämänä voisimme jakaa saman ehtoollispöydän.”
4. Millainen on käsityksesi Turun arkkihiippakunnan seurakuntien hyvinvoinnista työyhteisöinä? Kuinka lisäisit työhyvinvointia hiippakunnan seurakunnissa ja edistäisit niiden hyvää työyhteyttä?
” Hiippakuntadekaanin työn kautta on muodostunut realistinen käsitys arkkihiippakunnan seurakuntien työyhteisöjen hyvinvoinnista. Useimmissa seurakunnissa työyhteisöt ovat terveitä ja hyvinvoivia, ristiriitatilanteisiin etsitään aktiivisesti ratkaisuja ja epäkohtiin puututaan ajoissa.
Mutta toki on myös puutteita ja tilanteita, joissa tarvitaan ulkopuolista tukea. Tuomiokapitulia tarvitaan erityisesti silloin, kun ongelmat kärjistyvät johtavien viranhaltijoiden välillä, luottamushenkilöiden ja johdon yhteistyössä, tiimin sisällä tai yksittäisten työntekijän tai luottamushenkilön toiminnassa. Toisinaan myös keskustelun puute sekä erilaiset teologiset näkemykset luovat ristiriitoja ja estävät työpaikalla yhdenvertaisen kohtelun. Olennaista on puuttua epäkohtiin mahdollisimman nopeasti ja rakentavasti, puhua avoimesti ja etsiä yhdessä ratkaisuja.
Arkkihiippakunnassa perustettiin tänä vuonna yhdenvertaisuusryhmä, jonka tehtävänä on edistää yhdenvertaisuuden toteutumista hiippakunnan seurakunnissa. Työntekijöistä, luottamushenkilöistä ja kapitulin työntekijöistä kootun ryhmän tehtävänä on tukea seurakuntia yhdenvertaisuusajattelun omaksumisessa sekä lakien, asetusten ja määräysten noudattamisessa.”
5. Miten piispana edistäisit seurakuntien ja piispan/tuomiokapitulin välistä yhteyttä?
“Piispana haluaisin olla helposti lähestyttävä ja työntekijöiden tavoitettavissa. Toivon, että osaisin kuunnella silloin, kun on hankalaa tai kun joutuu kamppailuihin työelämän, motivaation tai uskonkysymysten kanssa. Kokoontuisin säännöllisesti seurakuntien työntekijöiden kanssa Jumalan kasvojen eteen ja järjestäisin seurakunnan työntekijöille ja vastuunkantajille myös vetäytymisen paikkoja, esimerkiksi hiljaisuuden retriittejä. Levossa näky olennaisesta kirkastuu.
Arkkihiippakunnan piispan vastuulle kuuluu 42 seurakuntaa. Se on paljon ja tarkoittaa väistämättä myös tehtävien priorisointia. Tärkeää on seurakunnan johdon tukeminen, mikä käytännössä edellyttää piispan ja kirkkoherrojen hyvää puheyhteyttä. Niin ikään tärkeäksi on osoittautunut tiivis yhteistyö lääninrovastien kanssa.
Kokoontumiset, joissa on läsnä johtavat viranhaltijat ja johtavat luottamushenkilöt, ovat olleet toimivia jakamisen paikkoja. Jotta voimme johtaa seurakuntia yhdessä uudenlaiseen aikaan, tarvitsemme jaetun ja yhteisen käsityksen siitä, missä tilanteessa olemme nyt ja mitä kohti olemme menossa.
Kannustaisin ja vahvistaisin edelleen seurakuntien kokeiluja uudenlaisista tavoista toteuttaa seurakuntaelämää. Näissä kapituli voi olla tukena, kuten nykyisessä Realismi ja toivo -hankkeessa.
Tuomiokapitulin ja seurakuntien yhteyden lisäksi piispan ja kapitulin tehtävä on vahvistaa yhteistyötä kirkon ulkopuolisten verkostojen kanssa. Tästä työstä yksi esimerkki on Turun kaupungin ja kirkon yhteinen pyhiinvaellushanke.”
6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
“Seurakunnissa on edelleen vahva yhteys ihmisten arkeen. Piispan tehtävä on yhdessä seurakuntien kanssa nostaa esille ääniä, jotka uhkaavat jäädä muuten sivuun. Ihmistä puolustaessa kirkon tulisi olla rohkeampi.
Polarisaatiota ei useinkaan ratkaise se, että ottaa rajusti kantaa tai pyrkii toimimaan sovittelijana keinotekoisesti rakennettujen “ääripäiden” välillä. Tutkimusten mukaan sillanrakentajaksi asettuminen vain vahvistaa polarisaatiota. Pääviesti tulisi suunnata “hiljaiselle enemmistölle”, jotta tilanne ei kärjisty enempää.
Yhteiskuntarauhan näkökulmasta uskonnoilla on yhteinen tehtävä. Sillä, että alueellamme tapaamme eri tavoin uskovia tai eri tavalla ajattelevia säännöllisesti, tunnemme toisemme ja ystävystymme, on ollut tärkeä merkitys kriisitilanteissa. Esimerkiksi Turun puukkoiskun jälkeen kokoonnuimme yhdessä samana iltana Turun tuomiokirkkoon ja seuraavana päivänä Turun torille eri uskontojen edustajien kanssa rukoilemaan rauhan puolesta. Tämä ei olisi mahdollista ilman luottamusta ja yhteistä näkyä uskontojen roolista yhteiskuntarauhan rakentamisessa.”
7. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
“Sovinnon vahvistamisessa eri tavoin ajattelevien välillä on voisi olla apua rauhanvälityksessä luoduista malleista. Eri maailmankuvia edustavat sopivat yhteisestä tilasta välttämättömien asioiden käsittelemiseksi. Tällöin pyrkimyksenä tai ratkaisuna ei kuitenkaan ole se, että ristiriitoja synnyttävistä asioista ajateltaisiin samalla tavalla. Sovinnossa tärkeää on toisen ihmisyyden kunnioittaminen, tietoisuus omaan ajatteluun vaikuttaneista vaikeista kokemuksista sekä toisen osapuolen olemassaolon oikeuden tunnustaminen. Sovinnon taitoja voi myös opetella ja aiomme sitä myös koulutuksen kautta arkkihiippakunnassa vahvistaa.
Keskustelu, jakaminen ja yhdessä eläminen lisäävät ymmärrystä toisesta. Kun asetumme kuuntelemaan toisen elämäntarinaa, meidän on myös helpompi ymmärtää hänen elämänratkaisujaan. Olemme järjestäneet arkkihiippakunnassa myös erilaisia Erätauko -dialogeja, joka mielekkäällä tavalla saattaa eri tavalla ajattelevia yhteen ja laajentaa ymmärrystä. Niitä jatkaisin edelleen.
8. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
“Tulkaa kaikki on osoitus ruohonjuuritasolla syntyneestä liikkeestä, jolla on ollut tärkeä vaikutus kirkkoon. Arvostan erityisesti pyrkimystä rehelliseen keskusteluun ja samalla halua rakentaa luottamusta ja sovintoa eri tavalla ajattelevien kirkollisten ryhmien keskelle. Tärkeä on myös pyrkimys ja muistutus aineellisen hyvän tasapuolisemmasta jakamisesta, sillä se näyttää unohtuvan, kun keskitymme sisäisiin ristiriitoihimme.”