Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattorin Vesa Hirvosen puheenvuoro arkkipiispan koollekutsumassa herätysliikkeiden ja järjestöjen johtajien tapaamisessa Helsingissä 27.11.19.
Tulkaa kaikki –liikkeen kutsumus on tehdä tietä Kristukselle purkamalla evankeliumin esteitä. Pyrimme avaamaan kirkon ovia erityisesti niille, jotka nyt tuntevat olevansa torjuttuja ja ehkä ovat jo jättäneet kirkon, mutta kaipaisivat takaisin. Tällaisia ihmisiä on paljon. Ehkä enemmän kuin aavistammekaan. Kirkkoisä Augustinuksen ajatus pätee edelleen: Ihmissydän löytää rauhan vain Jumalassa.
Me Tulkaa kaikki –liikkeessä emme usko puheita ”löyhästi” kirkossa olevista jäsenistä, joiden onkin rehellisempää erota. Kristuksen kirkko on kaikille, ja sen jäsenyydestä eroaminen on mielestämme suuri onnettomuus. Haluamme eronneiden palaavan takaisin, eroamista harkitsevien jäävän ja kaikkien vahvistuvan jäsenyydessään.
Kirkolla on vastuu niistäkin, jotka ovat lähteneet. Kansankirkon isät sanoivat aikoinaan viisaasti: ”Kansa voi erota kirkosta, mutta kirkko ei voi erota kansasta.” Kirkon etsivä ja missionaarinen luonne velvoittavat meitä ottamaan pois lähteneiden kysymykset ja kokemukset erityisen vakavasti.
Kirkon ovien avaamiseksi olemme esittäneet kirkolle eettis-teologisen uudistusohjelman. Siinä kuulutetaan avoimuutta, lähimmäisenrakkautta, omasta hyvästä jakamista ja sovinnon etsimistä eri tavoin ajattelevien kesken kirkossa. Tämä ei tarkoita sitä, että etiikka olisi mielestämme uskon keskus. Uskon keskus on Kristus, ja ohjelmallamme me haluamme tehdä tietä hänelle.
Kutsumuksemme osoittaa meihin itseemme: emme odota, että muut toimisivat, vaan otamme itse vastuuta. Haluamme toimia kirkon eri tasoilla paikallisseurakunnista kirkolliskokoukseen yhdessä muiden toimijoiden kanssa kirkkomme hyväksi. Kirkon jäsenillä on erottavia näkemyksiä, mutta olemme vakuuttuneita siitä, että yhdistäviä asioita on enemmän kuin erottavia, ja että yhdessä eläminen ja toimiminen on mahdollista.
Tulkaa kaikki –liike ei sen sijaan järjestä säännöllistä messu- eikä edes seuratoimintaa. Toki esimerkiksi toimintaryhmämme kokoukset ja muut tapaamisemme alkavat hartaudella, ja joitakin kertoja olemme osallistuneet esimerkiksi tuomasmessujen järjestämiseen. Miksi emme järjestä omia hengellisiä tilaisuuksia?
Siksi, että hengellistä toimintaa varten on kirkko. Me kutsumme ihmisiä kirkon yhteyteen, emme Tulkaa kaikki –liikkeen yhteyteen muuta kuin hyvin rajoitetussa mielessä. Kotisivuillamme on liity kirkkoon –painike. Toivomme, että mahdollisimman monet sivuillamme vierailevat kirkon jättäneet painavat sitä.
Olemme siis tässä mielessä ”jyrkästi” kirkollisia, kuten heränneet varhaisen dokumenttinsa mukaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö joukossamme olisi ollut ja yhä olisi pettymystä kirkkoon. Olen, samoin kuin Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen (viittaan puheeseen kansanlähetyspäivillä), kuullut keskuudessamme kysymyksen: ”Milloin perustamme oman kirkon?” Voin todeta, että Mikan vastaus sopii myös meille: ”Olemme kirkossa, mutta emme voi osallistua kaikkeen, missä kirkko on mukana.” Suhteellisuudentaju säilyttäen on kyllä sanottava, että kirkossa on suhteellisen vähän sellaista, missä meidän on erityisen vaikeaa olla mukana.
Pidämme tervetulleena kirkon johdolta tällaisia tilaisuuksia, joissa saman kirkon eri liikkeistä tulevat voivat tavata toisensa. Tällaisissa tilaisuuksissa itse tapaaminen, toisten näkeminen on tärkeintä. Toiseksi tärkeintä on vaihtaa ajatuksia. Tulkaa kaikki –liike järjesti joitakin vuosia sitten Alppilan kirkolla tilaisuuden, jossa tapasimme joidenkin lähetysjärjestöjen edustajia. Joidenkin teistä kanssa olen ollut keskusteluyhteydessä muilla tavoin. Kaikki yhteydenpitomme on mielestäni ollut hyvähenkistä ja kunnioittavaa, ja sille olisi mielestäni tarvetta. Joskus voi riittää, että kirkon johto tuo ihmisiä koolle, voi olla, että koolla olevat sitten voivat ottaa vastuuta siitä eteenpäin.
Lyhyesti sanoen: Suhteemme kirkkoon on se, että olemme sen jäseniä, kannamme siitä vastuuta yhdessä muiden jäsenten kanssa ja kutsumme muitakin sen osallisuuteen. Viihdymme monenlaisten jäsenten avarassa kansankirkossa, joka ei elä itseään vaan maailmaa varten.