Salla Ranta, teologinen sekatyöläinen, Helsinki.
Mitä Raamattu sanoo? Mitä kirkko ajattelee? Vastaukset riippuvat siitä mistä niitä hakee ja keneltä kysyy. Kirkosta pidetään usein esillä sitä vain puolta, että se asettaa rajoja ja on henkisesti ahdas. Tosin rajoja siltä myös monet odottavat. Mutta harvemmin todetaan, miten henkisesti ja hengellisesti kirjava Suomen evankelisluterilainen kirkko on. Moninaisuus esitetään usein kielteisessä valossa; erimielisyyksiä, hajontaa ja väittelyä pidetään uhkana ykseydelle ja yhteydelle. Kirkon elämä sulkee sisäänsä hyvin monenlaista teologiaa. Suurista kysymyksistä syntyy keskenään erilaisia traditioita ja ristiriitaisiakin näkemyksiä, kuten kirkon ja valtion suhteesta, etiikasta, Raamatusta ja siitä, mikä lopulta muodostaa kristillisen uskon luovuttamattoman ytimen, ja mitkä asiat taas ovat marginaalisempia, ikään kuin neuvoteltavissa. Itse ajattelen, että avoimet kysymykset ja erilaiset ratkaisumallit ovat tilanteita, jotka haastavat meidät pohtimaan, keskustelemaan ja tekemään valintoja kirkon tulevaisuuden suhteen.
Kirkon merkitys yksittäiselle ihmiselle syntyy lähellä omaa elämää; muistojen, elämysten, jakamisen, perinteiden ja olemassa olevien lihallisten ihmisten kautta. En itse osaa toivoa kirkkoa, jossa kaikki ihmiset olisivat samaa mieltä kuin minä. Erilaisten tulkintojen avoimuutta sen sijaan toivon. Tulkaa kaikki -liike on yksi kirkon ääni muiden joukossa. Se on koonnut yhteen niitä, joilla on samanlaisia näkemyksiä ajankohtaisista asioista. Samalla liike on yksi esimerkki siitä, miten keskustelua kirkossa voidaan käydä.