Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit.
Puheenvuoroni koskee talousarvioaloitetta 3/2008, määrärahan varaaminen Rakkauden lahja – piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta -kirjan jakamiseksi jokaiseen perheeseen.
Tämä piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta sisältää paljon hyvää pohdintaa. Sen sisältämät kannanotot lasten tarvitsemasta kasvurauhasta, sitoutumisen merkityksestä ja lähimmäisyydestä ovat äärimmäisen tärkeitä ja erittäin kannatettavia. Kirjan ansioista huolimatta, sen postittamista kaikkiin koteihin tulee vielä harkita, ainakin seuraavien näkökulmien vuoksi:
Piispojen puheenvuoro on varsin parisuhdekeskeinen, se on varsin lapsiperhekeskeinen ja se on erityisesti avioliittokeskeinen. Yksin elävät, yhden vanhemman perheet sekä seksuaalivähemmistöjen edustajat kaikki mainitaan kirjassa, mutta useassa kohdassa todetaan aivan suoraan avioliiton olevan muita elämäntapoja parempi malli niin lapsille, parisuhteille kuin seksuaalisuudellekin.
Kuten piispa Huotari mainitsi, perheitä on Suomessa 1 437 000. Avioparin ja lasten muodostamia perheitä oli näistä vain 32 %. Avioparit, joilla ei ole lapsia, muodostavat perheistä 34 %:n osuuden. Avoparit, joilla on lapsia, avoparit, joilla ei ole lapsia, yksinhuoltajaperheet sekä rekisteröidyissä parisuhteissa elävät perheet muodostavat näistä yhteensä 33 %:n osuuden. Siis lähes kolmasosan, lähes puoli miljoonaa perhettä. Tässä eivät siis vielä ole mukana yksin eläjien taloudet.
Jos kirja lähetettäisiin kaikkiin perheisiin – ja tässä siis eivät ole mukana ne yksinelävien kodit – tulkinnasta riippuen kirjan vastaanottavista perheistä vähintään 33 % edustaa ryhmiä, jotka kirjassa nähdään avioliitossa elävän perheen ihanteesta poikkeavana. Tiedän, että se ei varmasti ole piispojen tarkoitus, mutta näiden ei-ihanneperheiden joukossa on paljon kirkon jäseniä, joita kirjan teksti voi loukata.
Kirja voidaan toki nähdä välineenä kirkon perhe- ja seksuaalieettiseen opetukseen. Hieman epäilen kuitenkin tällaisen kotiin lähetettävän kirjan vaikuttavuutta. En itse usko, että kaikki perheet saati yksinelävät, joille kirja lähetettäisiin, haluavat pohtia parisuhdetta ja perhe-elämää kirjan näkökulmasta. Kirjan suunnitelluista vastaanottajista löytynee enemmän kuin kourallinen niitä, jotka eivät halua avioliitto- ja lapsikeskeistä perhe- ja seksuaalietiikan kasvatusta kotiinsa ylipäätään. Lisäksi osalle vastaanottajista voi olla vaikeaa ottaa opetusta vastaan piispojen joukolta, joka edustaa eittämättä tasokasta kirkollista pohdintaa, mutta myös vain yhden sukupuolen ja vain yhden ikäluokan näkökulmaa. Kirkon seksuaalieettisen tai perhe-eettisen opetuksen välineenä kirja lienee siis tehoton.
Kirkkomme uusi strategia pyrkii osallisuuden ja dialogisuuden lisäämiseen. Kirjojen kotiin postittaminen ei mielestäni edistäisi dialogisuutta tai osallisuutta, vaan antaisi pikemminkin kuvan siitä, että kirkko ilmoittaa näkemyksensä seurakuntalaisille tiedoksi tietyllä tavalla jopa yläviistosta alas kovissa kansissa kuin valmiina totuutena.
Sen lisäksi, että postitushankkeessa on vaara saavuttaa enemmän torjuntaa tai loukkaantumisia kuin hyvää, se on myös hyvin kallis. Pelkkä kirjan painaminen kaikille perheille postitettavaksi maksaisi aloitteessa esitetyn arvion mukaan 1,9 miljoonaa euroa, tähän summaan eivät sisälly hankkeen postikulut. Pelkällä painatukseen kuluvalla summalla palkattaisiin kymmeniä perheneuvojia antamaan perheille sellaista tukea, jota he todella haluavat, etsivät ja ovat valmiita ottamaan vastaan. Tai kehitettäisiin vaikkapa virtuaalista, ennalta ehkäisevää työtä parisuhteiden ja perheiden hyväksi.
Piispojen puheenvuoro löytyy jo internetistä, josta sen voi lukea kuka tahansa. Osallisuuden yhteisöä kohti pyrkiessämme voimmekin löytää mielekkäämpiä keinoja tukea kirkon jäseniä kuin postittamalla heille tätä kirjaa.
Piispojen kannanotossa on siis paljon erittäin hyvää ja tärkeää asiaa avioliittojen ja lapsiperheiden kasvatustyön tueksi. Voin lämpimästi kannattaa käytäntöä, jonka mukaan seurakunnat voisivat halutessaan jakaa kirjaa vihkipareille ja vaikkapa käyttää sitä osana vihkimiseen liittyviä toimituskeskusteluja. Sen sijaan en pidä kirjan postittamista kaikkiin koteihin, kaikkiin perheisiin, saati yksineläjien koteihin perusteltuna enkä siltä osin voi kannattaa esitystä.