Jukka Keskitalo:

1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?

Avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämisessä paras tapa on monipuolinen viestintä valmisteilla ja päätettävänä olevista asioista. Kirkon jäseniä voi ja tulee haastaa keskustelemaan kirkkoa koskevista tulevaisuuskysymyksistä eri foorumeilla. Tämän mukaisesti pyrkisin tehostamaan viestintää Oulun hiippakunnassa ja toimimaan itse vuorovaikutteisesti.

2. Miten konkreettisesti piispana edistäisit sitä, että samaa sukupuolta olevien kihlaparien oikeus tulla kirkollisesti vihityiksi KJ 1:4:n mukaisesti toteutuu?

Erimielisyys avioliitosta on kirkkoamme jakava haava, joka on haaste kaikille ykseyden virkaa eli piispanvirkaa hoitaville. Sitoutuisin piispana täysin kirkolliskokouksen piispainkokoukselle antamaan tehtävään ”edistää kunnioittavaa keskustelua ja edelleen selvittää vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi”. Samaa sukupuolta olevien kihlaparien kirkollinen vihkiminen edellyttää käsitykseni mukaan kirkolliskokouksen nimenomaista päätöstä asiassa.

3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?

Seurakunnan viroissa olevien pappien ja työntekijöiden tulee kyetä seurakunnan jumalanpalveluselämässä yhteistyöhön naispuolisten pappien kanssa. Kirkossamme ei ole kahta pappisvirkaa, vaan yksi virka, johon voidaan kutsua naisia ja miehiä. Erikseen tutkittava asia on, millä edellytyksillä seurakunta voi esimerkiksi luovuttaa tiloja erilaisten jumalanpalvelusyhteisöjen käyttöön.

4. Hiippakuntavaltuustoja esitetään lakkautettaviksi. Miten piispana edistäisit seurakuntien ja piispan/tuomiokapitulin välistä yhteyttä?

Kirkolliskokouksen tuoreimpien keskustelujen valossa näyttää hyvin epävarmalta lakkautetaanko hiippakuntavaltuustoja, vaikka kirkolliskokous tällaisen valmistelutehtävän kirkkohallitukselle antoikin. Henkilökohtaisesti en ole nähnyt hiippakuntavaltuustoissa sellaisia ongelmia kuin monet muut. Varsinkin Oulun kaltaisessa laajassa hiippakunnassa se on arvokas foorumi hiippakunnan yhtenäisyyden vaalimiselle ja yhteisten visioiden muodostamiselle. Jos hiippakuntavaltuustot kuitenkin lakkautetaan, tulee piispan kutsua ahkerasti koolle luottamushenkilöistä ja eri työntekijäryhmistä kostuvia keskustelufoorumeita. Vaikka hiippakuntavaltuustot säilyisivätkin, tulisi piispan vaalia yhteyttä seurakuntiin vierailemalla ahkerasti seurakunnissa ja tapaamalla työntekijöitä ja seurakuntien ihmisiä eri foorumeilla. Nykymaailmassa aktiivinen viestintä ja puheenvuorojen käyttäminen julkisuudessa on piispalle myös tapa edistää yhteyttä seurakuntiin.

5. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri  tavoin ajattelevien välille?

Paljon on viime aikoina puhuttu kunnioittavasta keskustelusta. Mielestäni tässä onkin edistytty. Esimerkiksi toukokuinen kirkolliskokouskeskustelu avioliitosta oli jo paljon sovinnollisempi kuin vuosia sitten käydyt keskustelut. Sovinnon rakentamisessa tärkeintä on kuunnella eri tavoin ajattelevan ihmisen tarina ja se, miten hän on ajatuksiinsa päätynyt. Sitä kautta voidaan paremmin ymmärtää toista ja kärsivällisen kuuntelemisen ja keskustelemisen avulla ehkä myös lähestyä kannoissa.

6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?

Diakonia ei ole vain evankeliumista seuraava, vaan evankeliumin ytimeen kuuluva asia. Kirkko ei ole uskottava, jos se vain puhuu köyhyydestä ja eriarvoistumisesta, mutta ei tee mitään asian hyväksi. Kirkon diakoniaan kuuluu myös ns. profeetallinen puoli. Toisin sanoen diakonia ei ole vain konkreettista auttamista, vaan myös köyhyyden ja huono-osaisuuden alkusyiden nostamista esiin ja yhteiskunnallisten päättäjien haastamista ratkaisemaan nämä alkusyyt.

7. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?

Arvostan kaikkea työtä, joka tähtää yhteisen kirkkomme rakentamiseen ja ykseyden vaalimiseen. Tällaista vilpitöntä pyrkimystä tunnistan monissa tuntemissani Tulkaa kaikki –liikkeen aktiiveissa. Tästä haluan kiittää.

Niilo Pesonen:

1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?

Julkisista päätöksistä tulee tiedottaa oma-aloitteisesti ja tehokkaasti. Vaikeat ja keskustelua vaativat asiat toisin rohkeasti ja luottavaisesti myös yleiseen keskusteluun. Mahdollisissa kriisitilanteissa ja yleisimminkin tiedottamisessa asioiden totuudenmukainen ja riittävä avaaminen on kirkolle tärkeä uskottavuuskysymys. Piispana vaikuttaisin erityisesti tuomiokapitulin päätöksenteon avoimuuteen ja viestintään, välillisesti myös oman hiippakunnan seurakuntiin ja kokonaiskirkkoon.

2. Miten konkreettisesti piispana edistäisit sitä, että samaa sukupuolta olevien kihlaparien oikeus tulla kirkollisesti vihityiksi KJ 1:4:n mukaisesti toteutuu?

Kirkossa tulee jatkaa avoimesti keskustelua samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Mielestäni kirkon on hyvä pitää kiinni siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Pohtimisen arvoinen ratkaisu olisi kuitenkin se, että niille papeille, jotka haluavat vihkiä samaa sukupuolta olevat parit, annettaisiin tähän omantunnonvapaus.

3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?

Lyhyesti sanottuna: ei. Kirkossa työvuoroja ei järjestellä sukupuolen mukaan.

4. Hiippakuntavaltuustoja esitetään lakkautettaviksi. Miten piispana edistäisit seurakuntien ja piispan/tuomiokapitulin välistä yhteyttä?

Hiippakuntavaltuuston tilalle tarvitaan tuomiokapitulin ja piispan sekä seurakunnan luottamushenkilöiden ja työntekijöiden ajankohtaisiin kysymyksiin perehdyttäviä keskustelutilaisuuksia. Oulun hiippakunta on laaja, joten yllä mainitut kokoontumiset on järkevä toteuttaa esimerkiksi rovastikunnittain tai useamman rovastikunnan kanssa yhteistyössä. Piispantarkastuskäytäntöä on hyvä kehittää siten, että aikaa seurakuntien nykytilan ja toiminnan pohtimiselle yhdessä on runsaasti. Edelleen piispana olisin mukana erilaisissa hankkeissa, joiden avulla tuemme seurakuntia. Piispalla on tärkeä roolinsa erityisesti seurakuntien johdon tukemisessa.

5. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?

Piispan tärkein tehtävä on ykseyden rakentaminen. Ei riitä, että vain suvaitsemme tai siedämme toisella kannalla olevia seurakuntalaisia tai työntekijöitä; meidän on opittava ymmärtämään toisiamme. Tämä on mahdollista avoimen ja rakentavan keskustelun kautta, koska sen avulla alamme ymmärtää, miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee. Piispa voi yhdessä tuomiokapitulin kanssa olla rakentamassa turvallisia edellytyksiä tällaiselle keskustelulle. Piispan tehtävä on puuttua esimerkiksi sellaiseen julkiseen keskusteluun, joka muotoutuu epäasialliseksi tai joka ei rakenna.

6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?

Ensinnäkin kirkko voi ottaa julkisesti kantaa – esimerkiksi piispan suulla – kasvavaan köyhyyteen tai rakkaudettomuuteen muita ihmisryhmiä kohtaan. Kirkon työntekijät voivat ehkäistä eriarvoisuutta puuttumalla vihapuheeseen tai tarkoituksellisesti vääristettyyn informaatioon. Edelleen, kirkon ja seurakuntien tehtävä on puhua heikoimmassa asemassa olevien auttamisen puolesta sekä näyttää tässä esimerkkiä diakonisella työotteella. Kirkon tehtävä on auttaa erityisesti heitä, joita muut eivät auta.

7. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?

Luterilainen kirkkomme on kansankirkko. Kansankirkolla tarkoitetaan juuri sitä, että sen jokainen jäsen on yhtä tärkeä ja sen jokaisella jäsenellä on yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus olla ja toimia kirkossa. Toivon, että jokainen Tulkaa kaikki –liikkeen jäsen voisi kokea olevansa aina tervetullut kirkkoomme ja kutsun kaikkia jäseniä mukaan rakentamaan yhteistä kirkkoamme!