Henrietta Grönlund, TM, tutkija, Helsinki
Minulle kirkkomme ydin kiteytyy radikaaliin taisteluun rakkauden, armon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, kussakin ajassa ja ympäristössä ajankohtaisten vaatimusten mukaan. Evankeliumi tulee todeksi, kun heikoimpia puolustetaan, epäoikeudenmukaisuutta vastustetaan ja kaikkia kutsutaan yhdenvertaisina Jumalan ja kirkon tarjoaman hyvän äärelle.
Rakastan kirkkoani. Se on minun hengellinen kotini. Se on kantanut sanoman armosta ja rakkaudesta minun korviini ja ollut suurin turvani ja iloni elämän heilahduksissa. Kunnioitan kirkkoni työtä heikoimpien auttamiseksi ja armon sanoman levittämiseksi lähellä ja kaukana, sen työntekijöiden ja kaikkien jäsenten uskosta inspiroituvaa toimintaa lähimmäisten ja maailman hyväksi, sen tärkeää vaikutusta yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Samalla näen kirkossa paljon pahaa. En usko, että kukaan kirkossa haluaa pahaa, mutta se on osa inhimillisyyttä, tätä instituutiota, sen historiaa ja nykypäivää. Vaikka kirkko on irtautunut orjuuden puolustamisesta, rotusorrosta ja näkyvimmästä naisten alistamisesta, syrjii se edelleen avoimesti mm. seksuaalivähemmistöjä ja on monin tavoin sitoutunut vääränlaiseen vallankäyttöön, hierarkkisuuteen ja vaikenemiseen. Kirkko, joka ei suostu avoimesti käsittelemään tätä pahaa, paranee hitaasti.
Minun unelmieni kirkko ei luokittele ihmisiä sukupuolen, perhemuodon, seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin, ihonvärin tai muun vastaavan ominaisuuden mukaan. Se ei käänny salaillen sisäänpäin, vaikene vääryyksistä tai salli ennakkoluuloihin kytkeytyviä käytäntöjä epäsuosion tai vallan vähenemisen pelossa. Unelmien kirkko on radikaali rakkauden, armon ja yhdenvertaisuuden ääni.
Tätä unelmien kirkkoa minä olen rakentamassa työssäni ja luottamustoimissani. Ja meitä on paljon. Meitä on kirkon työntekijöissä, luottamushenkilöissä, teologian tutkijoissa, piispoissa. Valtaosa kirkon jäsenistä on uskossaan ja asenteissaan samoilla linjoilla kanssamme. Lainaan (vapaasti) Tuija Braxin puhetta vuodelta 2006: ”kirkossa on jo nyt niin paljon hyvää, että sitä ei kannata hylätä, mutta niin paljon muutettavaa, että on vaikutettava”.