Istun nuotiopaikan penkillä pienellä saarella mattahopeisella järvellä, jota usvainen ranta kiertää kapeana sinivihreänä nauhana. Maisemaani reunustavien lehdettömien puiden mustat oksat kurottuvat harmaata taivasta vasten ja muutama askelen päässä on kivinen laituri. Kuuntelen sateen lempeää ropinaa sadeviittaani, ja minun on hyvä olla ajatuksieni kanssa tässä ja nyt.
Hiljentyneen Vitträsk -järven rannalla Espoossa on kansallisromanttinen Hvitträskin ateljeekoti, jonka suunnitteli arkkitehtikolmikko Gesellius, Lindgren ja Saarinen. Sama kolmikko suunnitteli ensin Hvittorpin upean huvilan jyhkeiden kivirappusten päähän, ja talon tiloineen osti jo vuonna 1963 Espoon seurakuntayhtymä.
Rannan puolella kolmikerroksisessa huvilassa on pyöreä torni, jonka molemmin puolin levittäytyy vihertävä talo. Talo oli viehättävän iloisesti suunniteltu ja siitä puuttui kaikki toisto ja kaavamaisuus. Katsellessani paikkoja jokaisen oven takaa tuntui löytyvän yhä kauniimpi huone. Ihailin myös seinien maalauksia ja ikkunoiden lasimaalauksia. Meitä oli vain kuusi, ja minä yövyin lounaisessa ullakkokamarissa, mutta kaikkiaan Hvittorpissa on makuupaikkoja parillekymmenelle.
Retriitti alkoi tiilenpunaisesta takkahuoneesta, jossa kävimme käytännön asiat läpi. Yläkerran kappelissa pidetyn lyhyen rukoushetken jälkeen alkoi puhumattomuus, jolloin vain rukoushetkissä laulaessa kuulin ääntäni. Espoon seurakuntien oppilaitostyö järjesti retriitin oppilaitosten henkilökunnalle, ja mukaan mahtuivat kaikki halukkaat. Täysihoito liinavaatteista aterioihin oli ilmaista, vain paikalle piti itse hankkiutua. Ohjelmaa oli pariksi päiväksi runsaasti, aterioiden aikana kuuntelimme musiikkia ja korkeintaan parin tunnin välein oli vartin verran rukous tai ohjattu mietiskelyhetki.
Tuntui kuin olisin ollut viihtyisässä mummolassa ruokiin lorautettuine kermatilkkoineen sekä aivan upealla tavalla hoidettuine viherkasveineen. Alakerran naistenhuoneen ikkunalauta oli tupaten täynnä viherkasveja, ja yläkerran kappelissa oli hyvinvoivia viherkasveja anopinkielestä alkaen. Ympärille vielä levittäytyi kauniisti hoidettu puutarha talvisessa levossaan.
Ajattelen niitä monia käsiä, ajatuksia ja sydämiä, joilla tehtiin työtä, että minun oli hyvä olla. Kiitos heille kaikille!