Espoon hiippakunnan piispanvaalin ensimmäinen kierros järjestetään lokakuussa. Tulkaa kaikki -liike esitti ehdokkaille seitsemän liikkeen tavoitteisiin liittyvää kysymystä ja pyysi niihin lyhyitä vastauksia. Vastaukset ehdokkaan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.
Kysymykset:
- Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
- Miten konkreettisesti piispana edistäisit sitä, että samaa sukupuolta olevien kihlaparien oikeus tulla kirkollisesti vihityiksi KJ 1:4:n mukaisesti toteutuu?
- Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
- Miten piispana toimisit maallistuvassa ja monimuotoistuvassa ympäristössä?
- Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
- Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
- Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
Kaisamari Hintikka:
1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
Päätöksenteon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen – tai niiden puutteeseen – vaikuttavat sekä toimintakulttuuri että päätöksentekorakenteet. Kaikista uudistusyrityksistä huolimatta jälkimmäiset ovat kirkossamme edelleen pitkiä ja kankeitakin. Toimintakulttuuria sen sijaan on äärimmäisen vaikea muuttaa, koska se vaikuttaa jopa siihen, minkälaisia rakenteita pidämme sopivina ja toimivina. Ensisijainen tapa edistää uudenlaista toimintakulttuuria kirkossa on toimia itse mahdollisimman avoimesti, puhua läpinäkyvämmän päätöksenteon (ja sen etujen) puolesta ja edellyttää sitä edistäviä toimintatapoja kaikilta kirkon päätöksenteosta vastaavilta tahoilta. Tähän voi jokainen esimies- ja johtaja-asemassa oleva vaikuttaa itse omalta osaltaan. Itselläni on kokemusta kirkon hallinnon epätransparentista kulttuurista Kirkkohallituksen vuosiltani. Viimeisen seitsemän vuoden ajan olen työskennellyt organisaatiossa, jossa pyritään tietoisesti edistämään avointa, läpinäkyvää ja yhteisvastuullista hallinto- ja toimintakulttuuria – siksi tiedän kokemuksesta, että jälkimmäisellä saavutetaan paljon kestävämpiä tuloksia ja luodaan vahvempi luottamuksen ilmapiiri.
2. Miten konkreettisesti piispana edistäisit sitä, että samaa sukupuolta olevien kihlaparien oikeus tulla kirkollisesti vihityiksi KJ 1:4:n mukaisesti toteutuu?
Piispankokous sai toukokuussa kirkolliskokoukselta tehtäväksi selvittää vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi. Olisin itse toivonut, että kirkolliskokous olisi jo nyt löytänyt sellaisen ratkaisumallin, joka avaisi kirkollisen vihkimyksen kaikille kihlapareille, myös samaa sukupuolta oleville. Piispainkokouksen jäsenenä pyrkisin osaltani edistämään asian mahdollisimman nopeaa käsittelyä, jossa kuultaisiin tarkasti myös niitä ihmisiä, joita asia kaikkein henkilökohtaisimmin koskee – siis sateenkaaripareja. Yksittäisenä piispana pyrkisin avaamaan niitä teologisia ja hengellisiä näkökulmia, joiden perusteella kirkon tulisi rukoilla siunausta kaikille kihlapareille heidän sukupuolestaan riippumatta.
3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
En näe mahdollisuutta tällaisten messujen järjestämiseen, sillä se olisi ristiriidassa kirkkomme virkakäsityksen kanssa.
4. Miten piispana toimisit maallistuvassa ja monimuotoistuvassa ympäristössä?
Piispana pyrkisin osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun pitämällä esillä evankeliumin sanomaan perustuvia arvoja: ihmisarvoa, oikeudenmukaisuutta ja sovintoa. Piispan ei kuitenkaan pidä heittäytyä kaikkien alojen erityisasiantuntijaksi, vaan valita harkiten ne keskustelut joihin osallistumalla voi parhaiten palvella sekä evankeliumin asiaa että yhteistä hyvää. Mihin tahansa piispa ottaa kantaa, sen pitää tapahtua sellaisella kielellä, joka on ymmärrettävä kaikille – sellaisillekin, jotka eivät ole koskaan saaneet kristillistä taikka uskonnollista kasvatusta. Kirkon ja piispojen on myös opeteltava käymään keskustelua osana kansalaisyhteiskuntaa. Tässä meillä on vielä oppimista – niin tuoreessa muistissa ovat vielä ne vuodet, jolloin kirkko oli yksiselitteisesti yhteiskunnallinen instituutio. Enää näin ei ole.
5. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
Kutsumalla eri herätysliiketaustoista ja hengellisistä traditioista tulevia ihmisiä saman pöydän ääreen lukemaan Raamattua, keskustelemaan, rukoilemaan yhdessä. Yhteiselle aterialle kokoontuminen kuuluisi oleellisena osana näihin tapaamisiin. Vain toisiamme tapaamalla ja kuuntelemalla opimme elämään yhdessä erilaisista mielipiteistämme ja uskonnäkemyksistämme huolimatta. Kirkossa tarvitaan myös laajemmin toisia kuuntelevaa keskustelua, jonka tavoitteena on ymmärtää sitä mistä eri osapuolten erilaiset raamattu- taikka teologiset tulkinnat nousevat. Siksi toivon, että piispainkokous pystyy parhaillaan meneillään olevissa keskusteluissaan löytämään sellaisia tapoja edistää kunnioittavaa keskustelua kirkossamme, joka todella johtaa konkreettisiin tekoihin ja eri osapuolten (mukaanlukien piispojen) osallistumiseen.
6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
Seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä siinä miten hän kutsui hyvin kirjavan joukon ihmisiä seuraajikseen ja miten hän rukoili sen puolesta, että nämä olisivat yhtä. Olemalla uskollinen tälle esimerkille kirkko voi olla antiteesinä yhteiskunnan polarisoitumiselle, siis rakentamalla keskustelukulttuuria jossa toisistaan eriävien mielipiteiden todellisuus tunnustetaan ja sitä puhutaan avoimesti ja asiallisesti. Kirkon taikka yksittäisen seurakunnan jäsenyys ei saa määräytyä teologisten tulkintojen, taloudellisen aseman, taikka seksuaalisen suuntautumisen mukaan, vaan seurakunnat ovat hyvin monenlaisten ihmisten joukko, joka kantaa huolta myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista, vaiennetuista ja syrjään sysätyistä. Näin kirkko toimii antiteesinä myös yhteiskunnan eriarvoistumiselle sekä sanoillaan että teoillaan.
7. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
Olen itsekin aikanani allekirjoittunut Tulkaa kaikki –liikkeen ohjelman, vaikken sittemmin olekaan osallistunut aktiivisesti liikkeen toimintaan. Silloin, kun Tulkaa kaikki –liike perustettiin, näin sen yhtenä merkkinä kirkon avautumisesta, uudistumisesta ja siellä puhaltavista raikkaista tuulista. Olen viime aikoina joutunut miettimään miksi Tulkaa kaikki –liike tuntuu niin helposti leimaantuvan yhden asian liikkeeksi. Tarkoitan tällä sateenkaarikansaa, jonka asian esillä pitämisessä TK-liike on tehnyt mahtavan työn. Olisiko jo nyt aika laajentaa tuota käsitystä siitä ketkä ovat ne ”kaikki”, jotka saavat tulla? Ketkä ovat niitä, joiden ääni kuuluisi kirkossamme paremmin, jos Tulkaa kaikki –liike olisi mukana vahvistamassa sitä?
Juhani Holma:
1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
Kirkon päätöksenteko perustuu pitkälti luottamushenkilöiden vapaaehtoiseen työhön. Läpinäkyvyyttä tulee toki jatkuvasti parantaa. Yksi keino on kuulla entistä paremmin jo asioiden valmisteluvaiheessa niitä ryhmiä, joita asia koskee.
2. Miten konkreettisesti piispana edistäisit sitä, että samaa sukupuolta olevien kihlaparien oikeus tulla kirkollisesti vihityiksi KJ 1:4:n mukaisesti toteutuu?
Pidän kirkolliskokouksen nykyistä linjausta perusteltuna.
3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
Paikallisseurakunnissa tulee toimia kirkon virkakäsityksen mukaisesti. Kirkkoherran tulee huolehtia työvuorojen tasapuolisesta jakamisesta ja kaikki seurakuntalaiset tavoittavan jumalanpalveluselämän järjestämisestä.
4. Miten piispana toimisit maallistuvassa ja monimuotoistuvassa ympäristössä?
Tavoitteenani on kehittää hankkeita, jotka auttavat seurakuntia löytämään toimintatavat 2020-luvulle. Nykyisessä työssäni pappien kouluttajana perspektiivimme on vuoteen 2028. Haluaisin, että monimuotoisuus ja siitä kumpuava yhteisöllisyys rikastuttaisivat seurakuntaelämää.
5. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
Järjestäisin keskustelutilanteita, joissa eri tavalla ajattelevat perehtyvät niihin syihin, joista erilaiset näkemykset johtuvat. Tutustuminen toisen ajattelun perusteisiin, hengelliseen viitekehykseen ja kasvutarinaan helpottaisi keskinäisen kunnioituksen löytymistä.
6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
Kirkon tulee olla kirkko, perustehtävälleen uskollinen. Se merkitsee yhteiskunnan polarisoitumisen tilanteissa vastakulttuurisuutta. Yhteisön eheyttämistä ja heikompiosaisten rinnalla olemista.
7. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
Olemme kaikki samassa veneessä. On tärkeää perehtyä myös niiden ihmisten ajatuksiin, joiden visio kirkon uudistamiseen on erilainen kuin itsellä. Toivoisin, että tuo ”kaikki” -sana liikkeen nimessä olisi mahdollisimman totta.
Leena Huovinen:
1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
Huolehtisin siitä, että kaikissa toimissa noudatetaan hyvää hallintotapaa, viestitään avoimesti ja ymmärrettävällä tavalla.
Esimerkiksi tulevien seurakuntavaalien yhteydessä on loistava paikka sanoittaa kirkon päätöksentekotapaa selkeästi ja siten, että ihmiset innostuisivat äänestämään sekä tietäisivät, mihin voivat äänellään vaikuttaa .
On myös uskallettava puhua siitä, että kirkossa ajatellaan eri tavoin ja ollaan eri mieltä. ja silti olemme Kristuksessa yhtä.
2. Miten konkreettisesti piispana edistäisit sitä, että samaa sukupuolta olevien kihlaparien oikeus tulla kirkollisesti vihityiksi KJ 1:4:n mukaisesti toteutuu?
Olen sitä jo tehnyt koko papin urani ajan.Rakentaisin keskusteluja rankaisujen sijaan ja pyrkisin toimimaan sen puolesta, että papeilla on vihkimisessä omantunnon vapaus.
Minusta on oikein, että papit vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja, mutta sallin sen, että on myös pappeja, jotka kieltäytyvät vihkimästä.
Kirkko ei ole vielä tehnyt uskonnonvapautensa perusteella tarkkarajaista päätöstä siitä, kenelle kirkollinen vihkiminen sallitaan. Tilanne on auki ja sen mukaan samaa sukupuolta olevien vihkiminen on jo nyt mahdollista
Tämän vuoksi näkemykseni on tällä hetkellä perusteltu sekä teologisesti että oikeudellisesti.
3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
Ei. Kirkolliskokous on päättänyt, että kirkkomme pappisvirka ei ole sidottu sukupuoleen.
4. Miten piispana toimisit maallistuvassa ja monimuotoistuvassa ympäristössä?
Jatkaisin edelleen linjalla, jossa rukoukset ja siunaukset ovat osa arkea ja Jumalasta saa puhua spontaanisti.
Pitäisin kirkon sanomaa avoimesti esillä ja jatkaisin vahvojen yhteiskunnallisten verkostojen ylläpitämistä ja luomista, Näin olen tehnyt viimeiset 20-vuotta kisa- ja yliopistopappina.
Innostaisin, tukisin ja rohkaisisin kirkon työntekijöitä heidän omassa tärkeässä työssään.
5. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
Sovinto alkaa aina tahdosta kohdata erilaisuus. Suuntaan jatkossakin toimintani kärjen sanoista tekoihin. Olisin yhdessä muiden kanssa synnyttämässä ja vahvistamassa keskusteluja, joissa avataan erimielisyyksiä. Tämän kautta etsitään yhteyksiä, yhteisiä arvoja, merkityksiä ja tarpeita.
Esimerkiksi piispantarkastukset on tehtävä toinen toista kunnioittavilla menetelmillä, työntekijöitä tavaten ja kohdaten. Näistä tavoista minulla on runsaasti kokemusta niistä työyhteisöistä, joissa olen vuosien varrella työskennellyt.
6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
Kirkon on oltava laajasti läsnä ja tavoitettavissa monenlaisissa erilaisissa paikoissa , työpaikoilla, oppilaitoksissa, kouluissa, ostareilla, kaduilla, sairaaloissa kertomassa sitä, että riität.
Voimme tarjota identiteettiä ja elämän perustaa. Tältä pohjalta voi kohdata ihmisten erilaisuuden oikeudenmukaisuus, armo ja rakkaus edellä, kristillisen ihmiskäsityksen mukaisesti.
On uskallettava seistä rohkeasti ihmisarvojen ja –oikeuksien puolella.
7. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
Teette arvokasta työtä . Respect! Rohkeutta ja siunausta runsain mitoin:)
Sammeli Juntunen:
1. Miten käytännössä vaikuttaisit siihen, että kirkon päätöksenteko olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää?
En osaa sanoa. Pitäisi ensin kirjata ylös mahdolliset epäkohdat.
2. Miten konkreettisesti piispana edistäisit sitä, että samaa sukupuolta olevien kihlaparien oikeus tulla kirkollisesti vihityiksi KJ 1:4:n mukaisesti toteutuu?
KJ 1:4 ei tarkoita sitä, että samaa sukupuolta olevia henkilöitä tulisi tai voisi vihkiä kirkollisesti avioliittoon. Selventäisin tarpeen mukaan julkisuudessa sitä, miksi näin on.
3. Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen, jossa naispuoliset papit eivät palvele?
Mielestäni tiloja voisi sellaista varten antaa, mutta en kannata esimerkiksi työvuorojärjestelyjä, joiden tarkoituksena on saada messun toimittajiksi vain miehiä.
4. Miten piispana toimisit maallistuvassa ja monimuotoistuvassa ympäristössä?
Rohkaisisin seurakuntalaisia ja erityisesti pappeja siihen, että kristillinen usko on totta. Jumala on olemassa, hän herätti Jeesuksen kuolleista, Pyhä Henki toimii edelleen ja antaa uskoa, toivoa ja rakkautta. Kannustaisin kokonaiskirkkoa kristinuskon apologiaan eli sen osoittamiseen, että kristinuskossa ei ole kyse epätodesta lohdukkeesta, vaan syvällisestä totuudesta, jonka varaan myös järkevä ihminen voi jättää itsensä. Olennaisinta on kuitenkin hyvä perustyö, johon sanoman esillä pitämisen lisäksi kuuluu mm. diakoninen rakkauden palvelutyö, ihmisten kohtaaminen ja yhteyden kokemisen edistäminen. Piispa ei tätä saa yksin aikaan, sen tekee seurakunta yhdessä.
5. Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille?
Pitäisin esillä sitä, että keskeisintä on yhteinen Jumalan tahdon etsiminen. Siihen kuuluu Jumalan sanan tutkiminen, rukous ja kunnioittava keskustelu. Sen osana ovat myös perustelut ja niiden kriittinen koetteleminen.
6. Mitä kirkko voi tehdä yhteiskunnan eriarvoistuessa ja polarisoituessa?
Hyvää perustyötä. Sen osana on oltava myös Jumalan lain esilläpitäminen: Luojamme käskee meitä suhtautumaan myös eri mieltä olevaan lähimmäiseen suopeasti ja välttämään parjaamista, mustamaalausta ja leimaamista. Jumalan lain pohjalta kirkko voi myös puhua siitä, että yhteiskunnan on puolustettava heikkoja ja heidän elämisensä, kouluttautumisensa ja työn tekemisensä edellytyksiä.
7. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen jäsenille?
Älkää kehottako tai innostako pappeja toimimaan vastoin kirkon järjestystä ja yhteistä päätöksentekoa. Sellainen hajottaa kirkon. Jos teidän ajamanne muutos on Jumalan tahto, se toteutuu kyllä aikanaan. Rukoilkaa asian puolesta mutta älkää edistäkö kapinointia. Muuten kirkon sanoma ja julkinen identiteetti jäävät avioliittoa koskevan kiistelyn jalkoihin. Se ei ole Jumalan tahdon mukaista.