Kirkko on hengellinen yhteisö, mutta sen lisäksi sillä on muitakin merkittäviä rooleja, kuten julkisoikeudellinen ja yhteiskunnallinen toimija, kulttuurilaitos ja työnantaja. Vaikka puhutaan yhteisistä kristillisistä arvoista, on poliittinen eli yhdessä päätettävä kysymys, mitä nämä käytännössä ovat ja tarkoittavat. Hengellinen ja poliittinen taso täytyy nähdä ja erottaa tarkoituksenmukaisesti toisistaan. Kirkolliskokouksessa kirkon eri roolit risteävät, koska se päättää hallinnosta, taloudesta, työn suunnasta ja opista. Turun kokouksissa yhdistyy demokraattinen edustuksellisuus, maallikkovalta, teologia ja talous. Siksi se kiinnostaa minua.
Kirkon keskustelukulttuurista olisi riisuttava pelokkuus. Käytännössä se tarkoittaisi, että yhteiskunnallisia ja arvoihin liittyviä erimielisyyksiä uskallettaisiin myöntää ja käsitellä ilman pelkoa ja turhaa hengellistämistä. Kirkollisessa keskustelussa pitäisi erottaa käytännölliset ja hengelliset asiat toisistaan.
Kirkon pitkän iän salaisuus on kontekstuaalisuus, kyky muuttua ajan ja paikan mukaan, uudistua ja löytää uusia tapoja puhua ja palvella ihmisiä. On tarpeellista realismia lakata kaihoamasta menneiden vuosikymmenten itsestäänselvää arvovaltaa. Mutta jos haluamme olla vakavasti otettava keskustelukumppani ja uusille ihmisille antoisa kirkko, olisi uskallettava muuttaa niitä rakenteita ja työmuotoja, jotka on joskus kehitetty oman aikansa tarpeisiin. Tarvitaan rakenteiltaan kevyempi kirkko, joka ei pidä itseään pyhänä, vaan ruoto suorana edustaa pyhää. Haluan rakentaa kirkkoa, joka tunnistaa pyhän ympärillään pikemminkin kuin itsessään, joka on antelias eikä kitsas, peloton eikä turvallisuushakuinen, rakastava eikä itserakas.
Salla Ranta
teologian sekatyöläinen, kirkollinen monitoimihenkilö
Kirkolliskokoukseen 142 ja hiippakuntavaltuustoon 92
IG: @sallaliinamaaretta
1 kuukausi ago